Ihmispelokkuudelle löytyi geneettinen tausta – uusi tutkimus suomalaisilla tanskandoggeilla

Löysimme juuri julkaistussa tutkimuksessamme selkeän yhteyden tietyn perimänalueen sekä koiran ihmisiä kohtaan suuntaamansa sosiaalisen käyttäytymisen välillä. Erityisesti koiran pelokas suhtautuminen vieraaseen ihmiseen oli tässä tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena. Koska monet ympäristötekijät vaikuttavat tähän myös paljon, otimme myös analyysiin mukaan yhden isoimmista, eli koiran pentuajan sosiaalistamisen. Löydetyllä geenialueella on useita kiinnostavia geenejä, eivätkä ne varmastikaan löydetyt ole ainoita pelokkuuteen vaikuttavia geenialueita. Vuosi sitten julkaisimme esimerkiksi saksanpaimenkoirilla kaksi pelokkuuteen liittyvää geenialuetta, jotka eivät ole samoja nyt löydetyn kanssa. Myös tutkittava ominaisuus näissä oli hiukan erilainen – saksanpaimenkoirlla tutkimme ääniarkuutta (=kovien äänien pelokkuutta) sekä yleistä pelokkuutta (vieraat ihmiset ja uudet tilanteet). Tässä tanskandoggien tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena oli vain vieraiden ihmisten pelko.

Yläkuvassa rohkeiden ja ihmistä rakastavien kontrollikoirien ryhmän Reino ja Petra, ja alakuvassa kaappaus videolta testitilanteesta (kuva Riika Sarviahon väitöskirjasta).

Tutkimusnäytteiden keruu alkoi jo vuonna 2008. Olin hiljattain aloittanut Helsingin yliopiston koiragenetiikan ryhmässä post docina vuonna ja käynnistänyt ryhmän käyttäytymisen genetiikkaan liittyvän tutkimuksen. Ensimmäisiin kyselyversioihin koiran käyttäytymisestä ja erityisesti arkuudesta alkoi tulla yllättävän paljon vastauksia tanskandoggeilta – rotu, jota en ollut aikaisemmin kovin araksi mieltänyt. Eikä rotu kokonaisuudessaan kovin arka ollutkaan, mutta rodussa oli selkeästi huolestuneisuutta lisääntyneestä arkuudesta, ja siksi vastausintoa arkojen koirien omistajilta riitti. Kun tutkimusryhmään assistentiksi tuli Petra Jaakonsaari, rodun aktiivi, saimme toden teolla tanskandoggi väen mukaan tutkimukseen. Arkojen koirien lisäksi tarvittiin kontrollikoiriksi myös niitä rohkeita ja ihmistä rakastavia, ja näitä tuli mukaan tutkimukseen myös. Kyselytutkimuksen lisäksi testasimme myös koiria lyhyellä testillä varmistaaksemme omistajien näkemystä. SmartDOG PIENI PERSOONALLISUUS arvio- testistä tutun ”kääpiön” kehitin jo silloin, ja testissä testataan oleellisena osana koiran suhtautuminen vieraaseen, tervehtimään saapuvaan ihmiseen. Tämä osuus arvioidaan myös jokaisessa smartDOG testissä.

Tutkimukseen tarvittavia koiria kerättiin kauan, ja ensimmäiset lupaavat signaalit geneettisestä yhteydestä saatiin jo noin kymmenen vuotta sitten. Vaikka tutkimuksen elinkaari onkin yleensä pitkä, tähän väliin mahtui tutkimushenkilöstön vaihtuvuutta paljon, joka osittain selittää pitkän elinkaaren. Nyt tutkimus on vihdoin julkaistu, ja sen voit lukea täältä:

https://www.nature.com/articles/s41398-020-0849-z

Sarviaho, O. Hakosalo, K. Tiira, S. Sulkama, J. E. Niskanen, M. K. Hytönen, M. J. Sillanpää, H. Lohi. A novel genomic region on chromosome 11 associated with fearfulness in dogs. Translational Psychiatry, 2020; 10 (1) DOI: 10.1038/s41398-020-0849-z