”Exploration of novel space”  eli uuteen tilaan tutustuminen on yleisesti eläinten käyttäytymistutkimuksissa käytetty testimenetelmä, jossa uuden tilan tutkiminen (uteliaisuus) oletetaan korreloivat yksilön rohkeuden kanssa. Mikäli eläintä pelottaa, se ei tutustu tilaan aktiivisesti, vaan yleensä pysyttelee kauemmin suojapaikassa. Testissä suojapaikka ja turvasatama koiralle on omistaja, eli jos koiraa jännittää uusi tilanne, se mieluusti jää omistajan jalkojen juureen tai joskus lähelle ovea, vaikka sille olisi annettu lupa lähteä. Tämä osuus arvioidaan asteikolla 1-5, jossa 1= koira pysyttelee koko ajan omistajan vieressä, ja 5= koira on aktiivinen, juoksee ja tutustuu koko testitilaan. Uutta tilaa jännittäväkin koira yleensä kiinnostuu jossakin vaiheessa uuden tilan hajuista, ja jonkin ajan kuluttua (ehkäpä jo testin alettua) käy nuuskimassa hajuja. Sitten on niitä koiria, jotka eivät lähde tutustumaan juurikaan uuteen tilaan, koska niitä kiinnostaa enemmän mahdolliset tulevat tehtävät/treenit tilassa. Osa koirista havaitsee heti testaajan koulutustaskun/liivin, ja assosioi sen jo treeniin/tehtäviin, ja jää siksi testaajan viereen odottamaan mahdollista herkkua – näillä tekemisen halu voittaa uuden tilan tutustumisen kiinnostuksen. Ne ovat monesti myös koiria, joiden kanssa on käyty paljon erilaisilla paikoissa treenaamassa. Tämä käytös ei tietenkään kerro pelokkuudesta, vaan suuresta kiinnostuksesta ja kokemuksesta treenaamiseen, ja ne erottuvat selkeästi niistä, joita tilanne jännittää.

Uuteen tilaan aktiivisesti juosten tutustuvat ovat muutenkin testissä aktiivisempia (Fitbark aktiivisuusmittarilla arvioituna) ja ne ovat myös hieman itsenäisempiä mahdottomassa tehtävässä, sekä myös nopeampia V-aidan ratkaisijoita ja hieman impulsiivisempiakin (aineisto yli 2300 smartDOG testattua koiraa, Junttila ym. 2024).

Testissä tulee vastaan toisinaan (toki harvemmin) myös uteliaisuuden toinen ääripää – intensiivinen elämyshakuisuus. Tämäntyyppisen koiran saattaa tunnistaa heti alkumetreillä, kun omistaja ei ehdi kirjoittamaan lomaketta, vaan juoksee koiran perässä, sillä koira kiipeilee jo pöydillä tai hyllytasoilla, ja hakee mielenkiintoisia ”juttuja” tai ”elämyksiä” testitilasta. Ymmärrettävästi omistajat ovat hieman stressaantuneita heti alkuun, ja murehtivat mitä kaikkea se voikaan rikkoa. Huoli pois, testitila on yleensä sellainen, että mitään suurta vahinkoa ei tavaroita pudottamalla saa aikaiseksi. Tälläiset elämyshakuiset koirat ovat yleensä hyvin rohkeita, impulsiivisia ja itsenäisiä. Muutama koira on jäänyt elävästi mieleen (molemmat palveluskoirarotuisia uroksia); yksi hyppäsi aina jokaisen toiston jälkeen pöydälle, ja nappasi jonkun random esineen mukaansa, koska onhan se aika tylsää nyt vaan syödä nami astiasta. Toinen lähti tehtävien aikana yhä uudelleen kaatamaa naulakkoa, koska siinähän sitä vasta kunnon jännitystä on, kun raskas pystynaulakko takkineen kaatuu päälle. Tässä(kin) kohtaa sitä pohtii, miten hyvin erilaisia koiria meillä on – kun yhdelle tuo naulakon päälle kaatuminen olisi aiheuttanut pienen trauman, josta hetken toipuillaan, niin toinen koira saa siitä selkeästi positiivisia elämyksiä jännityksineen, joita se hakee yhä uudelleen ja uudelleen.

Junttila, S., Valros, A., Mäki, K. & Tiira, K. (2024). Do Cognitive Traits Associate with Everyday Behaviour in the Domestic Dog (Canis familiaris)? Animal Behaviour.  Doi: https://doi.org/10.1016/j.anbehav.2024.04.012